Tapio Kuosma
VARJELE LIEKKIÄ!
Mitä runoilija saattaisi tehdä vaikeina aikoina?
Mitä runoilija voisi tehdä Tyrannin hallitessa? Mitä runoilija saattaisi tehdä, kun Suuri Imperiumi
sortaa maailman osattomia?
Mitä runoilija voisi tehdä, kun horisontissa häämöttää Megiddon vuori?
Runoilija saattaisi alistua ja ulvoa sutena susien joukossa.
Mutta se ei olisi oikein.
Runoilijan tehtävä on laulaa sorrosta, karjua Tyrannia vastaan,
hyräillä ihmisyydestä, kuiskata kauneudesta.
Runoilijan tehtävä on etsata Vapauden Liekki orjuutettujen sydämiin.
Runoilijan tehtävä on varjella Liekkiä.
Varjele Liekkiä, varjele!
RAKASTUNUT
Sydämeni
epätahtinen höyryvasara.
Kävelin aamulla vasten lasiovea
kompastuin kynnykseen
poltin kahvilla suuni
hymyilin itsekseni.
Tämän täytyy vihdoinkin olla
rakkautta.
SINISENMUSTANA YÖNÄ
Tuona sinisenmustana yönä annoit minulle rakkautesi.
Kun olit avannut vaatteesi kohotit kättäsi kutsuvasti.
Silmiesi tähdet tanssivat kujeillen.
Syleiltyämme Sinä hymyilit
ja kerroit nähneesi jumalten vuoret.
Halusin tietää, missä nuo vuoret sijaitsivat.
Sinun kirsikkasuusi nauroi kun väitit että
Andeillapa tietenkin.
Ja tuosta yöstä lähtien minä olen uskonut
että jumalten vuoret löytyvät Andeilta
ja että Andit ymmärtävät rakastavaisia.
OODI YDINENERGIAN PROPAGOIJILLE
1
Ydinenergian propagoijat, nykypäivien teräsmiehet,
kertovat ottavansa vastuun.
Vastuun millä?
Heillä on vain yksi elämä, jälkipolvilla lukemattomia.
Ne saavat periä maan:
radioaktiiviset jätteet, fissiotuotteet, transuraanit.
Plutoniumin isotoopin Pu 239
puoliintumisaika: 24 000 vuotta...
2
Katso, kun maa oli jälleen autio, tyhjä
ja vetten päällä liikkui
vain radioaktiivinen laskeuma
raahautui viimeisen voimalan raunioista
Telluksen sitkein robotti.
Ydinenergian propagoijien säteilevän yhteishaudan partaalla
se otti radiumämpäristä fluoriloistesiveltimen
ja raapusti nyyhkyttäen thoriumristiin
iankaikkisen evankeliumin:
He tekivät vain velvollisuutensa.
Ottivat täyden vastuun viimeiseen ihmiseen.
Vakuudeksi:
Taloudellinen Kasvu.
...ja katso, maa oli autio ja tyhj�.
OTAN KITARANI
Otan kitarani
ja propagoin, agitoin
Vissotskia ja Mikael Wieheä.
Sielussani Brasilian musta helmi
otsani takana Finlandian kesän
villit niityt.
Eivät markkinavoimat saa ajatuksiani
sieluani.
Valtaeliitin suut jauhavat samaa nuottia.
Mutta sydämiä he eivät voi tahdistaa
eivät milloinkaan.
KUN PETO ON SYÖSTY
Kun peto on syösty tuliseen järveen
kaikki kansat iloitsevat.
Kaikki ihmiset tanssivat ja laulavat.
Ja kaikki antavat toisilleen
eikä kenenkään ole nälkä.
Ja kaikilla on tarpeeksi
ei yltä kyllin mutta riittvsti.
Ja ihmiskunta hymyilee.
(Ja pedon kitaan kaadetaan
sulaa kultaa ja kiehuvaa lyijyä
alati, lakkaamatta
maailman loppuun saakka.)
MINÄ HALUAISIN
Minä haluaisin
ennen kuolemaani
nähdä Suuren Imperiumin hajoavan.
Ennen kuolemaani haluaisin nähdä
maailman sorretut vapaina.
Haluaisin nähdä heidän hymyilevän.
Onko tämä liikaa pyydetty?
AVANT DE MOURIR
Ennen kuolemaa
minä haluaisin kyetä
katsomaan peiliin
ilman häpeää.
Runot ovat kokoelmasta Tapio Kuosma: VARJELE LIEKKIÄ! (Livres 'Belles-Lettres' 2005)